Tänään pidettiin sellainen "Historia & Liikunta"-päivä Turun pohjoispuolella. Vierailtiin Nunnavuoren pirunpellolla ja sen ympäristössä. Tuntuu epätodelliselta nähdä niin iso kasa kiviä samassa paikassa.

Johan oli etukäteen tarkistanut Nunnavuoren muinaisrannan taustat ja kävi ilmi että pirunpelto on ollut paikoillaan jo noin 7 500 vuotta ja on Turun kivimeristä merkittävin. Noin 20000 vuotta sitten Nunnavuorta peitti jääkauden kilometrien paksuinen jäävaippa, joka painoi maankuoren lommolle. Jääkauden jään sulettua maankuori alkoi hitaasti kohota. Kun jäät sulivat, Nunnavuori oli vielä rantaa. Sitä vasten iskenyt aallokko muovasi graniittilohkareet sileiksi. Alueen syntyyn ovat vaikuttaneet Itämeren Ancylus-järven -vaiheen rantavoimat.

Kun saavuttiin Nunnavuoren huipulle, näkyi Turun keskusta latvojen yläpuolelta. Mustikkaakin löytyi jo, mutta pieniä ja kuivia.

Reissun jälkeen Johan kävi vielä nostalgiaretkellä Runosmäen ulkokuntosalilla. Kotimatkalla piti vielä poiketa Peltolan Tähkäpuistossa missä ruusujen kukinta alkaa tältä kesältä olla ohi.